Terveiset Malesiasta, Sepangin F1-kilpailuista! Pieni matkakertomus reissustamme.

Lensimme (Harri, Ossi ja minä) la-aamuna Kuala Lumpuriin AirAsian lennolla. Saavuimme kentälle klo 13 jälkeen paikallista aikaa ja lähdimme etsimään/kyselemään miten pääsemme radalle. Yksi sanoi, menkää mono-traililla, toinen ottakaa taksi, kolmas ei tietoa miten sinne pääsee jne. Kunnes joku osasi kertoa, että sinne on suora bussikuljetus (opastus???). Bussilla pääsimmekin radalle tosi nopeasti ja löysimme oman katsomommekin lähes heti. Meillä oli kummallekin päivälle samat paikat, katsomossa K1, joka sijaitsi lähtösuoran jälkeen ensimmäisessä mutkassa. Katsomo oli hyvä ja katettu. Radalla oli tosi hiostavaa, vaatteet liimautuivat märkinä ihoon kiinni. Lauantaina ei katsomo ollut läheskään täysi. Syötävää ja juotavaakin löytyi ihan läheltä, vessoihin oli jo vähän pidempi matka. Hinnat oli tietenkin hilattu ylös, mutta ei aivan mahdottomiksi kuitenkaan.

Aika-ajojen jälkeen lähdimme etsimään bussia Kuala Lumpuriin (opastus???), jonne oli poliisin mukaan n. 50 km, taksikuskin mukaan lähes sata. Löysimme yhden bussin ja kysyimme meneekö se KL:n ja kuski sanoi, että kyllä. Ei muuta kuin kyytiin täpö täyteen bussiin ja liikkeelle. Hieman ihmettelimme ensimmäisessä risteyksessä, että käännyttiinkö nyt oikeaan suuntaan, istuimme kujitenkin luottavaisina kyydissä. Kun olimme ajaneet jonkin aikaa, huomasimme, että bussi oli lähtenytkin kiertämään Sepangin radan ympärillä olevia parkkipaikkoja. Niinpä palasimme kierroksen lopussa takaisin lähtöpaikkaan, bussilastillinen kiukkuisia ihmisiä mukanaan. Liikenne oli  aivan kaaottinen, mutta onneksi löysimme bussin joka vei meidät keskustaan. Jo silloin, kun lähdimme satoi vähän vettä, mutta se oli vasta alkusoittoa sille myrskylle, joka kesti koko matkan. Aikaa meni puolitoista tuntia ja km oli kaiketi n. 70.

Bussissa Ossi kyseli vieressään istuvalta pojalta, että tietääkö hän mitään missä on katu, jossa hotellimme on. Poika ei tiennyt, mutta onneksi edessä istuva nuori mies kuuli keskustelun ja sanoi, että hän tietää ja että hänen ja kavereidensa hotelli on ihan meidän lähellä. Nämä nuoret miehet ohjasivat meidät sitten ensin mono-trailiin (se kulki todella korkealla teiden yläpuolella) ja sitten veivät meidän hotelliimme. Sovimme vielä heidän kanssaan, että he tulevat kanssamme sunnuntainakin. Ilman heidän apuaan emme olisi ikinä selvinneet matkoista niin nopeasti ja vielä edullisestikin. Hotellissa kävimme ripeästi suihkussa ja sitten menimme syömään. Eipä siinä muuta tarvinnut tehdäkään.

Su-aamuna aamiaisen jälkeen luovutimme huoneemme ja hetken aikaa kiertelimme katselemassa ympärillemme. Komeat kaksoistornit näkyivät aika läheltä ja korkeita pilvenpiirtäjiä oli paljon. Puolilta päivin nuorukaiset tulivat ja lähdimme kohti Sepangia. Junassa oli kiva katsella maisemia, korkeita taloja, koristeellisia vanhoja rakennuksia ja moskeijoita. Lähes heti kun bussimatka alkoi, alkoi satamaan rankasti. Sade loppui juuri ennen rataa, mutta joka paikka oli märkä ja kurainen. Kun linja-auto tuli radalle siitä poistui kolme ihmistä ja ajattelimme, että nyt varmaan mekin jäämme pois, mutta auto jatkoikin matkaa. Siinä sitten taas kerran ihmettelemään, että mitä nyt tapahtuu. Tuumimme, että bussikuski menee kenties parkkipaikalle. Ei menty parkkipaikalle. Auto jatkoi matkaa ja pian totesimme olevamme lentokentällä!!! Bussikuski ei ilmoittanut sanallakaan radan kohdalla, että pitää jäädä pois kyydistä. Lentokentällä syntyi varsinainen mekkala. Ossi hermostui samoin malesialaiset ystävämme. Eihän asiassa tietysti auttanut muu kuin vaihtaa bussia ja taas matka jatkui takaisin radalle. Tästä matkasta emme suostuneet enää maksamaan mitään, koska syy ei ollut meissä kahdeksassa ulkomaalaisessa joille ei kerrottu, että bussi jatkaakin matkaa kentälle. Onneksi olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, niin että itse kilpailun alkuun oli vielä runsaasti aikaa. Kosteus ja kuumuus ehkä vielä isompi kuin lauantaina. Pienempien autojen kilpailut saatiin vietyä kuivassa kelissä, mutta itse kilpailun kävi niin kuin sitten kävi. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, ei todellakaan mikään pieni kuuro ja salamat halkoivat taivasta.

Me lähdimme heti, kun kilpailu keskeytettiin, koska ruuhkat olivat kamalat ja meillä oli lento klo 20.55. Juoksimme kaatosateessa taksille ja matka kentälle alkoi. Kaikista vakuutteluista ja kysymyksistä ja ilmoituksesta millä koneella lennämme, huolimatta taksi vei meidät VÄÄRÄLLE KETÄLLE! Ilmassa alkoi olla paniikin tuntua, vaatteemme olivat ihan läpimärät alushousuja myöten ja aika alkoi huveta vähiin. Onneksi ystävällinen kentän hlökuntaan kuuluva mies lähti omalla autollaan viemään meidät oikealle kentälle. Lopulta kävi niin, että lentomme oli puolisen tuntia myöhässä. Täytyy toivoa, etten saanut flunssaa, kun palelin märissä vaatteissani monta tuntia. Vettä satoi niin paljon, että repussa olevat vaihtovaatteetkin kastuivat eikä niistäkään ollut apua.

Bangkokin kentällä oli taksi odottamassa meitä ja takaisin Pattaylla olimme vähän ennen yhtä yöllä. Kuala Lumpur oli tosi iso kaupunki ja matkalla huomasin, että teiden varsilla ei ollut roskia eikä minkäänlaisia myyntikojuja kuten täällä. Kaupungin kaduilla oli todella paljon länsimaalaisia ihmisiä sulautuen hunnutettuihin naisiin ja tummaihoisiin miehiin. Länsiruokaa ja oluttakin oli tarjolla, ihmiset puhuivat englantia ainakin niissä paikoissa missä kävimme. Jotkut kadut olivat tosi siistejä, mutta joissakin roskaa ja rojua ja tosi paha haju leijaili nenään. Sieltä löytyy myös paikkoja, jotka ovat tarkoitettu vain muslimeille.

Ossi on käynyt aiemmin muissakin F1-kilpailuissa ja hän sanoi, että noin huonosti järjestettyä kulkemista radalle ja pois, ei ole ollut missään muualla. Liikenne radan lähellä oli todella ihan sekaisin eikä poliisitkaan kyenneet asiaa paljon auttamaan. Täytyy sanoa, että olipas melkoinen kokemus

Täällä oli aamulla ukonilma, mutta nyt taivas on kirkastumassa. Enää muutama päivä, kun lähdemme kotiin. Toivottavasti ei ihan koko aikaa sada. Pattaya vaikenee, mutta vain hetkeksi :)