Terveisiä Kampodzan rajalta!

Lähdimme ma-aamuna aikaisin klo 4.50 Ossin ja kahden hänen  norjalaisen asiakkaansa kanssa kohti Soi Daon Highland Colf Clubia. Matkaa colfclubille oli yhteenä 280 km ja aikaa matkaan meni 4 tuntia, yhdellä lyhyellä pysähdyksellä. Heti aamiaisen ja huoneiden ottamisen jälkeen Ossi lähti opettamaan golfia norjalaisille ja me Harrin kanssa otimme pienet nokoset. Iltapäivällä norjalaiset jäivät kahdestaan vielä pelaamaan ja me lähdimme kohti Kampodjan rajaa. koska tarvimme saada passeihimme ulkomaan leimat. Matkaa rajalle oli ainoastaan 50 km. Rajanylityspaikka oli aikamoinen, likainen, peltiröttelöitä ja ihmisiä kulkemassa molempiin suuntiin. Thaimaalaiset ja kampodzalaiset voivat ylittää rajan ilman passia ja viisumeita, jokin henkilöpaperi heillä näytti olleen.

No, homma sujui sitten seuraavasti. Ensin menimme Thaimaan immigrantin kohdalle, jossa saimme passeihimme maastapoistumisleimat. Sitten kävelimme muutamia metrejä ja mies viittoili meitä tulemaan luokseen. Hän täytti puolestamme samanlaisen lomakkeen, joka täytetään aina Thaimaahan tullessa ja poistuessa. Mukana piti olla kaksi valokuvaa, ne liitettiin passikopioihin jotka he ottivat jossain lähiliikkeessä. Nimikirjoitusten jälkeen mies kysyi meiltä, menemmekö rajan yli ostoksille vai teemmekö samoin kuin vieressämme oleva mies. Vastasimme, että samoin kuin hän. Sitten maksoimme 1500 bahtia/nenä hänelle ja hän lähti kaikkien papereidemme kanssa toiselle puolelle rajaa. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen hän tuli takaisin ja hupsistä heijaa, me olimme käyneet Kampodzassa!!!! astumatta jalallakaan sen maaperälle! Sitten taas takaisin Thaimaan viranomaisten luo ja passeihin uudet maahantuloleimat. Jos olisimme itse menneet rajan yli hinta olisi ollut 300 bahtia vähemmän. Ei tehnyt mieli mennä, senverran ankealta kaikki näytti. Jotkut käyvät heti rajan toisella puolella olevalla kasinolla pelaamassa tai jatkavat matkaa eteenpäin muualle Kampodzaan. Meille riitti tällä kertaa, että saimme leimat.

Hotelliin palattuamme oli vuorossa auringonottoa, uintia ja saunomista. Paikka oli mitä ihanin, kauniita istutuksia, tosi korkeat vuoret lähellä ja vain linnunlaulua. Oli tosi rentouttavaa olla siellä rauhassa kaikesta härdelistä. Toinenkin päivä olisi mennyt ihan mukavasti, mutta norjalaisille riitti yksi yö. Ymmärrän sen kyllä, koska he ovat jo eläkkeellä ja pelasivat lyhyen ajan sisällä kolme kertaa.

Tänään aamupäivällä kävimme ostamassa lentoliput ja varaamassa hotellin. Arvatkaapa minne? Malesian F1-kisoihin Kuala Lumpuriin. Kisat ovat viimeisenä viikonloppuna ennen kotiin paluutamme eli 4-5.4. Lähdemme la-aamuna aikaisin ja tulemme su-iltana myöhään takaisin. Lennämme AirAsialla, lipun hinta edestakaisesta matkasta oli 7500 bahtia/nenä. Tuleepahan ainakin kerran elämässä nähtyä formulat livenä.

Toinenkin kokemus oli tänään ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Kävimmme lounaalla syömässä sushia japanilaisessa ravintolassa. Hyvää oli, mutta puikoilla syöminen vaatii vähän opettelua!

Pattaya vaikenee, mutta vain  hetkeksi :)