Kotona ollaan oltu jo muutama päivä. Paluumatka sujui hyvin, tosin Milanossa neljän tunnin odotus aamulla varhain tuntui pitkältä.

Täällä ilma tuntui kylmältä ja erittäin kuivalta ja tuntuu edelleenkin. Nenä on tukossa ja sain yskänrokon huuleeni heti tultua. Tuntuu, että mikään voide ei riitä kosteuttamaan ihoa. Pääsiäispyhät menivät sukulaisia tavatessa ja pääsiäisherkkuja syödessä. Vatsakin on kestänyt suomalaisen ruoan ihmeteltävän hyvin.

Ohessa mietteitäni päättyneeltä matkaltamme.

Parhaiten mieleeni jäi auringon valo ja lämpö. Minulle vilukissalle se oli todellakin ihanaa eikä minua haitannut vaikka viimeisinä viikkoina oli todella helteistä ja kosteaa. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut koko talvena pitää kertaakaan jaloissa sukkia  ja kengätkin olivat varvastossumallia. Toki moskiitot rakastivat minua siellä, kuten itikat täällä. Välillä vähän tökki jokailtainen myrkyn laitto, mutta jos vähän luistin asiasta, moskiitot olivat heti kimpussani. Rakastan thairuokaa, joka on tulista, jos niin haluaa, mutta myös mietoa, jos niin haluaa. Pattayalta löytyy myös lähes koko maailman eri ruokakulttuurit, voi vain valita minkä maalaista ruokaa haluaa syödä. Hedelmät, joista monet olivat uusia tuttavuuksia, olivat ihania, tuoreita ja halpoja. Tiesin toki, että maksoin samoista hedelmistä torilla enemmän kuin paikalliset, mutta torilla kuten monissa muissakin paikoissa olivat eri hinnat turisteille kuin paikallisille. Thaimaalaisten palkkataso ei ole kovin korkea, esim. ravintolan tarjoilijat ansaitsevat kuukaudessa n. 6000 bahtia (työpäivät olivat kaksitoistatuntisia ja työviikot kuusipäiväisiä), lisäksi tulevat tarjoilupalkkiot. Toinen mieleeni tuleva asia on värikkyys. Kukat kukkivat kaikissa mahdollisissa väreissä ja viime viikkoina myös puut olivat täynnä eri värisiä kukkia. Talojen julkisivut olivat kirkkaita, puhumattakaan budhatemppeleistä ja henkien taloista. Myös pukeutuminen oli paljon värikkäämpää kuin täällä. Ympäri Thaimaata matkustaessa näkyi välillä todella komeita taloja, joiden vieressä asui ihmisiä  peltihökkeleissään. Monissa mökeissä pihat olivat todella likaisia ja roskaisia, kanat, kukot ja lapset seassa. Matkustaminen oli todella edullista myös lentäminen lähi maihin. Auton vuokraamista ei kannata edes harkita, ellei ole asunut maassa useita vuosia. Liikenne on vasemman puoleista ja kaaottista. Mopolla pääsee helposti liikkeelle, on vain muistettava, että jos turisti joutuu onnettomuuteen, turisti maksaa aina, vaikkei olisi syyssäkään. Matkavakuutus kannattaa ottaa jo kotimaassa. Paikallisiakin vakuutuksia  on myynnissä, mutta niissä pitää olla tarkkana. Seurasimme yhden suomalaisen ongelmia vakuutuksensa kanssa ja hänellä oli todella ongelmia saada vakuutusrahojaan. Ostosten teosta, varsinkin vaateostoksista olenkin jo maininnut aiemmin. Kaikkea löytyy, aitoja  tuotteita tavarataloista ja piraatteja markkinoilta ja kaduilla olevista kojuista. Aidot tuotteet ovat edullisimpia kuin täällä, mutta eivät enää halpojakaan. Thaimaasta sanotaan, että se on hymyn maa. Opin huomaamaan, että hymyjä on monenlaisia, on aitoja sydämestä lähteviä ja osa on ei niin aitoja hymyjä. Sanotaan myös, että thaista ei helpolla saa ystävää. Itse voin sanoa, että sain muutaman ystävän ja toivon, että tapaan heidät vielä tulevaisuudessakin. Yksi asia aasialaisissa on myös se, että he eivät voi menettää kasvojaan koskaan. Esim. jos turisti kysyy neuvoa jonnekin paikkaan, häntä neuvotaan vaikkei neuvoja tietäsi paikasta tuon taivaallista, hän ei vain voi sanoa, ettei tiedä. Harrastusmahdollisuudet ovat myös uskomattomat ja lajit, jotka täällä maksavat paljon, maksavat Thaimaassa vain murto-osan. Tosin suurin osa turistien urheilusta liittyy rannalla tekemiseen. Uima-altaissa ja meressä oli ihanaa uida, koska vesi oli niiiin lämmintä!

Kaiken kaikkiaan matkamme oli upea! Arvosteltavaakin löytyy, mutta kun kyse on aivan eri kulttuurista ja aivan eri maailmasta erilaisin arvoin kuin missä me elämme, jätän arvostelun siihen mitä edellä kerroin. Saimme uusia suomalaisia ystäviä ja uusia ihania thai-ystäviä. En yhtään ihmettele sitä, että niin moni suomalainen eläkeläinen viettää siellä sydäntalven. Thaimaassa on edullista elää, aurinko paistaa eikä niveliä kolota ja särje kuten monella Suomen pimeässä talvessa. Täytyy toivoa, että nyt meneillään olevat levottomuudet rauhoittuvat, koska jo nyt nyt turismi on hiipunut todella paljon viime vuodesta.

Menee varmaankin vielä tovi, ennen kuin kaikki asiat mielessäni asettuvat kohdalleen ja paluu arkeen tapahtuu. Olen tyytyväinen siihen, että tulimme aloittaneeksi tämän blogin kirjoittamisen, koska niin paljon tapahtui matkallamme, ettei kaikkea heti edes muistaisi. Toivottavasti tekin, jotka olette seuranneet matkaamme, olette saaneet jonkinlaisen käsityksen matkastamme ja Thaimaasta.

Hyvää kevättä kaikille, Lahti sekä Pirkko ja Harri vaikenevat :=)

Matkamme alkaa olla lopuillaan. Muutamat tavarat enää matkalaukkuihin ja sitten suihkuun ja syömään. Joudumme lähtemään hieman normaalia aiemmin Aasian maiden kokouksen vuoksi. Täällä on suljettu paljon katuja ja monet muutettu yksisuuntaisiksi. Toivottavasti pääsemme kuitenkin hyvin matkaan. Lentomme lähtee klo 20.35, ensimmäinen välilasku on Abu Dhabissa, toinen Milanossa ja Helsingissä olemme, jos aikataulut pitävät paikkansa huomenna klo 15.30.

Kotona on sitten vuorossa "loppuraportti" meidän matkastamme!

Pattaya vaikenee, mutta vain hetkeksi :)

Terveiset Malesiasta, Sepangin F1-kilpailuista! Pieni matkakertomus reissustamme.

Lensimme (Harri, Ossi ja minä) la-aamuna Kuala Lumpuriin AirAsian lennolla. Saavuimme kentälle klo 13 jälkeen paikallista aikaa ja lähdimme etsimään/kyselemään miten pääsemme radalle. Yksi sanoi, menkää mono-traililla, toinen ottakaa taksi, kolmas ei tietoa miten sinne pääsee jne. Kunnes joku osasi kertoa, että sinne on suora bussikuljetus (opastus???). Bussilla pääsimmekin radalle tosi nopeasti ja löysimme oman katsomommekin lähes heti. Meillä oli kummallekin päivälle samat paikat, katsomossa K1, joka sijaitsi lähtösuoran jälkeen ensimmäisessä mutkassa. Katsomo oli hyvä ja katettu. Radalla oli tosi hiostavaa, vaatteet liimautuivat märkinä ihoon kiinni. Lauantaina ei katsomo ollut läheskään täysi. Syötävää ja juotavaakin löytyi ihan läheltä, vessoihin oli jo vähän pidempi matka. Hinnat oli tietenkin hilattu ylös, mutta ei aivan mahdottomiksi kuitenkaan.

Aika-ajojen jälkeen lähdimme etsimään bussia Kuala Lumpuriin (opastus???), jonne oli poliisin mukaan n. 50 km, taksikuskin mukaan lähes sata. Löysimme yhden bussin ja kysyimme meneekö se KL:n ja kuski sanoi, että kyllä. Ei muuta kuin kyytiin täpö täyteen bussiin ja liikkeelle. Hieman ihmettelimme ensimmäisessä risteyksessä, että käännyttiinkö nyt oikeaan suuntaan, istuimme kujitenkin luottavaisina kyydissä. Kun olimme ajaneet jonkin aikaa, huomasimme, että bussi oli lähtenytkin kiertämään Sepangin radan ympärillä olevia parkkipaikkoja. Niinpä palasimme kierroksen lopussa takaisin lähtöpaikkaan, bussilastillinen kiukkuisia ihmisiä mukanaan. Liikenne oli  aivan kaaottinen, mutta onneksi löysimme bussin joka vei meidät keskustaan. Jo silloin, kun lähdimme satoi vähän vettä, mutta se oli vasta alkusoittoa sille myrskylle, joka kesti koko matkan. Aikaa meni puolitoista tuntia ja km oli kaiketi n. 70.

Bussissa Ossi kyseli vieressään istuvalta pojalta, että tietääkö hän mitään missä on katu, jossa hotellimme on. Poika ei tiennyt, mutta onneksi edessä istuva nuori mies kuuli keskustelun ja sanoi, että hän tietää ja että hänen ja kavereidensa hotelli on ihan meidän lähellä. Nämä nuoret miehet ohjasivat meidät sitten ensin mono-trailiin (se kulki todella korkealla teiden yläpuolella) ja sitten veivät meidän hotelliimme. Sovimme vielä heidän kanssaan, että he tulevat kanssamme sunnuntainakin. Ilman heidän apuaan emme olisi ikinä selvinneet matkoista niin nopeasti ja vielä edullisestikin. Hotellissa kävimme ripeästi suihkussa ja sitten menimme syömään. Eipä siinä muuta tarvinnut tehdäkään.

Su-aamuna aamiaisen jälkeen luovutimme huoneemme ja hetken aikaa kiertelimme katselemassa ympärillemme. Komeat kaksoistornit näkyivät aika läheltä ja korkeita pilvenpiirtäjiä oli paljon. Puolilta päivin nuorukaiset tulivat ja lähdimme kohti Sepangia. Junassa oli kiva katsella maisemia, korkeita taloja, koristeellisia vanhoja rakennuksia ja moskeijoita. Lähes heti kun bussimatka alkoi, alkoi satamaan rankasti. Sade loppui juuri ennen rataa, mutta joka paikka oli märkä ja kurainen. Kun linja-auto tuli radalle siitä poistui kolme ihmistä ja ajattelimme, että nyt varmaan mekin jäämme pois, mutta auto jatkoikin matkaa. Siinä sitten taas kerran ihmettelemään, että mitä nyt tapahtuu. Tuumimme, että bussikuski menee kenties parkkipaikalle. Ei menty parkkipaikalle. Auto jatkoi matkaa ja pian totesimme olevamme lentokentällä!!! Bussikuski ei ilmoittanut sanallakaan radan kohdalla, että pitää jäädä pois kyydistä. Lentokentällä syntyi varsinainen mekkala. Ossi hermostui samoin malesialaiset ystävämme. Eihän asiassa tietysti auttanut muu kuin vaihtaa bussia ja taas matka jatkui takaisin radalle. Tästä matkasta emme suostuneet enää maksamaan mitään, koska syy ei ollut meissä kahdeksassa ulkomaalaisessa joille ei kerrottu, että bussi jatkaakin matkaa kentälle. Onneksi olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, niin että itse kilpailun alkuun oli vielä runsaasti aikaa. Kosteus ja kuumuus ehkä vielä isompi kuin lauantaina. Pienempien autojen kilpailut saatiin vietyä kuivassa kelissä, mutta itse kilpailun kävi niin kuin sitten kävi. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, ei todellakaan mikään pieni kuuro ja salamat halkoivat taivasta.

Me lähdimme heti, kun kilpailu keskeytettiin, koska ruuhkat olivat kamalat ja meillä oli lento klo 20.55. Juoksimme kaatosateessa taksille ja matka kentälle alkoi. Kaikista vakuutteluista ja kysymyksistä ja ilmoituksesta millä koneella lennämme, huolimatta taksi vei meidät VÄÄRÄLLE KETÄLLE! Ilmassa alkoi olla paniikin tuntua, vaatteemme olivat ihan läpimärät alushousuja myöten ja aika alkoi huveta vähiin. Onneksi ystävällinen kentän hlökuntaan kuuluva mies lähti omalla autollaan viemään meidät oikealle kentälle. Lopulta kävi niin, että lentomme oli puolisen tuntia myöhässä. Täytyy toivoa, etten saanut flunssaa, kun palelin märissä vaatteissani monta tuntia. Vettä satoi niin paljon, että repussa olevat vaihtovaatteetkin kastuivat eikä niistäkään ollut apua.

Bangkokin kentällä oli taksi odottamassa meitä ja takaisin Pattaylla olimme vähän ennen yhtä yöllä. Kuala Lumpur oli tosi iso kaupunki ja matkalla huomasin, että teiden varsilla ei ollut roskia eikä minkäänlaisia myyntikojuja kuten täällä. Kaupungin kaduilla oli todella paljon länsimaalaisia ihmisiä sulautuen hunnutettuihin naisiin ja tummaihoisiin miehiin. Länsiruokaa ja oluttakin oli tarjolla, ihmiset puhuivat englantia ainakin niissä paikoissa missä kävimme. Jotkut kadut olivat tosi siistejä, mutta joissakin roskaa ja rojua ja tosi paha haju leijaili nenään. Sieltä löytyy myös paikkoja, jotka ovat tarkoitettu vain muslimeille.

Ossi on käynyt aiemmin muissakin F1-kilpailuissa ja hän sanoi, että noin huonosti järjestettyä kulkemista radalle ja pois, ei ole ollut missään muualla. Liikenne radan lähellä oli todella ihan sekaisin eikä poliisitkaan kyenneet asiaa paljon auttamaan. Täytyy sanoa, että olipas melkoinen kokemus

Täällä oli aamulla ukonilma, mutta nyt taivas on kirkastumassa. Enää muutama päivä, kun lähdemme kotiin. Toivottavasti ei ihan koko aikaa sada. Pattaya vaikenee, mutta vain hetkeksi :)

Tänään taivas on ollut pilvessä aamusta alkaen ja puolen päivän jälkeen repesi oikein kunnolla. Ukkonen jyrisi ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Sade ja jyrinä kesti reilun puolisen tuntia. Nytkin taivas on niin tummana, että saas nähdä jyriseekö yöllä. Olin ajatellut mennä naapurihotellin altaalle lojumaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Pitää katsoa tilannetta uudestaan huomenissa.

Harrin tatuoinnin teko eilen ei kestänyt kuutta tuntia vaan lähes yhdeksän tuntia. Käsivarsi on komea, mutta kipeä. Minua pisti pienen pieni ruskea muurahainen käsivarteen neljä päivää sitten, punainen läikkä senkuin vain suurenee. Kävin näyttämässä kättäni klinikalla ja sain kolmenlaisia tabletteja ja purkin  rasvaa, perjantaina uusi  käynti. Toivottavasti menee lääkkeillä ohi, kutitus on aikamoinen.

Huomenna on 1.4. ja aprillipäivä. Älkää menkö helppoon Pattaya vaikenee, mutta vain hetkeksi :)

Meillä on toiseksi viimeinen viikko vierähtänyt käyntiin ja Suomessa siirryttiin kesäaikaan, aikaero on nyt neljä tuntia.

Olimme lauantaina katsomassa kuinka Suomi voitti Walesin jalkapallossa, tuntui aika hienolta. Eilen oli myöskin jalkapalloa. Menimme Ossin autolla Father Rayn rakentamaan orpokotiin, jossa orpolapsilla ja katulapsilla oli jalkapalloturnaus ja viimeiseksi hyväntekeväisyysottelu muu maailma vastaan Saksa. Muu maailma voitti pelin 2-0, ja miehet lähtivät kentältä pois mitalit kaulassa. Father Ray on jo kuollut, mutta hänen järjestönsä toimii edelleen ja kerää rahaa katulapsia ja orpoja varten. Eilen kentälläkin oli pieniä poikia, jotka halusivat saadan meidän farangien huomion ja päästä syliin istumaan. Expat-klubi, Suomi kerää paraillaan rahaa rakennettavaa katulasten ensiapukeskusta varten. Siellä lapset pestään, desinfioidaan, puhdistetaan pieniä haavoja ym. Tuntuu hyvältä, etttä voimme edes pienin osin auttaa kaikkein pienimpiä ja tosi huonoissa oloissa olevia lapsosia.

Tänään Harri ja Ossi menevät ottamaan uudet tatuoinnit. Tekeminen kestää kuusi tuntia, mahtavat olla kipeitä illalla! Minäkin lähden iltapäivällä keskustaan, taitaa olla pakko vähän tehdä ostoksia. Shoppaillessa huomaa aina kuinka valtavan suuri ero on asiakaspalveluilla. Tavarataloissa kun liikkuu, aina jossain on myyjä meikkaamassa itseään tai muuten vain peilaamassa. Miehet nyppivät partakarvojaan pinseteillä!!! On toki muistettava, että he tekevät tosi pitkiä päiviä töissä, kymmmenestä kahteentoista tuntia, ehkä yksi vapaapäivä viikossa, sesonkiaikaan ei sitäkään. Joissakin paikoissa hymy on ihan aito, kun taas toisissa :(  ei. Täällä on tosi paljon kauppoja nimeltä Seven eleven, niiden henkilökuntaa on varmaan kielletty hymyilemästä, kun sitä ei juuri koskaan tapahdu.  Toinen mikä ostoksilla aika usein kismitää on thaimaalaisten etuilu. Usein on käynyt niin, että olen antamassa rahaa kassalla, kun eteen tulee joku ostostensa kanssa vilkaisemattakaan meikäläistä. Eihän siinä ole auttanut kuin kiltisti odottaa, nyt olen päättänyt, että en salli etuilua. Sama on kadulla kävellessä, jos thai tulee vastaan, hän ei väistä, ei sitten yhtään.

Tietysti on niin, että kun on paljon ihmisiä, joukkoon mahtuu aina kaikenlaisia. Pääsääntöisesti asiakaspalvelu on kuitenkin hyvää ja tinkiminen kuuluu asiaan.

Pattaya vaikenee, mutta vain hetkeksi :)