Tällä viikolla on muutamassa päivässä tapahtunut kaikenlaisia "pikkujuttuja".

Sunnuntai-iltana (olin päivällä kirjoittanut blogia) olin ylhäällä huonessamme lukemassa (klo oli 23 paikkeilla), kun ulkoa alkoi kuulua kummallisia ääniä. Ensin kuului pilleihin vihellystä, sitten ihmisten juoksua ja kovaäänistä huutelimista. Menin parvekkeelle katsomaan mitä ulkona oikein tapahtuu ja tapahtuihan siellä. Alapuolellani kadulla oli kolme paloautoa ja kun katsoin vasemmelle näin runsasta savua tulevan talomme toisessa päässä olevasta huoneesta. Sen verran utelias olin minäkin, että viskasin vaatteita ylleni ja menin alakertaan ihmettelemään. Kadulla oli täysi hulabaloo päällä. Paloautojen lisäksi siellä oli ambulanssi, poliisiautoja ja poliiseja pillit suussa ohjaamassa liikennettä ja estämässä ihmisiä menemästä paloalueelle. Mistä lie tieto tulipalosta olikin kantautunut niin nopeasti ihmisille, mutta koko katu oli täynnä porukkaa. Palomiehillä oli savusukeltajatkin paikalla. Todella tehokkaasti he kaikki toimivat ja puolen yön aikoihin palo oli sammutettu ja ihmiset lähtivät koteihinsa. Tulipalossa jäi varmaankin aika monta ihmistä asunnottomaksi, koska talon päätyosan huoneissa asuu paikallisia ja heitä on monesti monta ihmistä samassa huoneistossa. Vesivahinkoja tuli varmaan myös aika moneen lähihuoneeseen. Asiasta riitti puhumista vielä seuraavanakin päivänä runsain määrin.

Kuten jo matkamme alussa kerroin, olin Ossin luona paistamassa lihapiirakoita. Eilen oli vuorossa sama tehtävä täällä hotellissamme. Paremminkin voisi paikkaamme sanoa guesthouseksi. Paikan omistaja Jouni, on ostanut aiemmin lihapiirakoita ravintolaansa, mutta nyt hyviä ei saa kuulemma mistään. Eihän siinä auttanut kuin tuumasta toimeen. Kauppaan ostaamaan tarvikkeet ja ravintolan keittiöön kolmen silmäparin valvonnan alle tekemään taikinaa. Keittiön kokki ja varsinkin apukokki opettelivat siinä samassa kuinka llihapiirakat tehdään. Tyttö pisti tarkasti kaikki paperille ja osallistui itsekin työhön. Heidän ilmeensä olivat näkemisen arvoiset, kun iskin käteni taikinaan. Nauroin vain, että näin se sujuu (taikinakoneesta ei ollut tietoakaan). Saimme puolen litran taikinasta 25 kpl lihapiirakoita, joita sitten illalla maistelimme. Ihan oikean lihapiirakan makuisia tuntuivat olevan.

Alkuillasta kävimme porukalla keilaamassa ja täytyy sanoa, että paljon pitää töitä tehdä, että meikäläisestä mestari saadaan Liisa ja Matti olivat eilen viimeistä iltaa kanssamme ja lentävät tänään yölennolla Suomeen. Me lähdimme vielä pienellä porukalla myöhemmin illalla käymään keskussa walking streetillä. Kävimme mm. kuuntelemassa bluesia ja sitten go-go-baarissa. Nukkumaan jouduimme klo neljän jälkeen. Nyt vähän väsyttää, mutta mukavaa oli pitkästä aikaa käydä keskustan hulinoita  katsomassa.

Liisa ja Matti, oikein hyvää kotimatkaa. Kirjoitellaan sähköpostia kevään mittaan ja katsotaan miten suunniteltu tapaaminen saadaan onnistumaan!

Pattaya vaikenee, mutta vain hetkeksi :)